Huh näköjään heräsin sitten keskellä yötä ja yhtäkkiä mulle tuli aivan törkeen huono olo. Siis jo siinä kohtaa kun heräsin siitä unesta niin mulla oli sellanen pelkotila jotenkin ja sitten joku asia jäi häiritsemään mua ja tuntumaan ihan sika pahalta ja en oikeen vieläkään saa kiinni että mikä on hätänä nyt. Mutta siis olo on vieläkin outo ja sen jälkeen en oo pystyny nukkumaan, oon vaan istunut tässä ja miettinyt että mitä helvettiä D:
Siis se voi ehkä liittyä nyt näihin mun häpeä ahdistuksiin jotka on yhtäkkiä taas tosi vahvana.. mut en tiiä. No mut se nyt ainakin on yks asia mikä tässä häiritsee
Ja siis joo, jos en ihan väärässä oo niin jostain kumman syystä vaikuttaa siltä, että mun häpeäkriisit ja nii on aina jokseenkin pahimmillaan ja syvimpiä silloin, kun tapahtuu tämmösiä tosi isoja rakastumisia. Lmaooooo. I wonder. Mut niiku on se kai niin kosk sillon timpan takia tai sillon kun se tapahtui niin olin paljon tässä samassa tilassa kun nytkin, ja nyt on myös tosi isoja rakastumisia ollu tässä (kuten huomaa). Välil vaikuttaa siltä että fr rakastuminen + seksuaalisuus on mun syvimpiä häpeän aiheita ja satuttaa ehkä eniten. Idk varmaan enemmän kun mitkään ulkonäkökriisit joita niitäkin on joskus. Siis toki nekin voi olla pahoja mut nii.
En tiiä tuntuu vaa jotenki että tekee mieli itkeä xD en tiiä onko mitään muuta sellaista asiaa mikä nyt jotenkin mulla tässä sattuis syvälle kun luulen että kaikki se itsetuntoahdistus mikä mulla on kohdistuu nyt vaan ja ainoastaan rakastumisen ja seksuaalisuuden alueelle. I-
Niiku tyyliin:
- miks oon tämmönen
- miks en voi tuntea näitä helvetin isoja tunteita nyt oikee muita ku pelkästään julkkiksia kohtaa tai ainakin mostly on kyse vaa niistä joten tää tuntuu niin 😭😭😭😭 ah en voi kuvailla häpeän ja syyllisyyden määrää, en oikeesti voi, tää on taas niitä asioita joist tuntuu et kukaan ei voi ymmärtää miltä se tuntuu jos ei oo kokenu tätä samaa
- miks mä en voi olla täys ace minkä takia mun pitää olla näin seksuaalinen (ainakin tällä hetkellä) ahdistavaa vaikka siinä ei oo mitään väärää mutta kun 😭 mua oikeesti vaan jotenkin.... En tiiä, tuntuu pahalta kokonaisuudessaan
Ja siis en tiiä on vaikee eritellä et mikä kaikki sattuu tällä hetkellä niin paljon kun tuntuu et kaikki vaan jotenki repii haavoja muhun 😭✋
En vaan jälleen kerran voi sietää sitä millanen oon, ja onko se ihme kun miettii että tää on kuitenkin melkein koko tähänastisen elämän kestäny häpeä. Ja mistä se häpeä on muhun tullu???? Sitä kandee nimittäin miettiä. Ei mistään muualta varmaan voi olla ku ympäristöstä. Honestly jos elettäis täydellisessä maailmassa missä ketään ei vähätellä jne, ja mua ois kaikki tukenu just sellasena ku oon, niin en mä nyt varmaan tässä ois ahdistuneena. Toki erilaisuus itsessään aiheuttaa ehkä ahdistusta sisäisesti vaikka kaikki sanoiskin aina että se on ok, voi olla että sisäisesti ihmisellä on jokin tarve silti olla aina samanlainen kun muut, vaikka muut sua tukiskin erilaisena. En tiiä. Hankalia asioita.
Ja kun mietin, että mikä esim siinä tuntuu niiiiiiiiiin.... Häpeälliseltä että tunnen sexual attraction tohon yhteen ääliöön (eunkwang).. niin en osaa paikantaa sitä. Että mikä on se syy. Tai useampia syitä? Koska:
- sukupuoli ei voi olla se joka tässä aiheuttaa häpeää mulle, koska olen nainen ja se on mies, et se ei oo mitenkään "väärin" (u know) sukupuolen kannalta, se ei siis voi olla se ahdistava asia siinä
- ikä, tuskin, se on mua vaan 8 vuotta vanhempi for real joten i doubt that. Koska useinhan jos tunteiden kohde on mua reilusti vanhempi niin se aiheuttaa helposti mulle häpeää, totta kai. Mut ei nyt ehkä mikään about 10 vuoden ikäero sitä silleen tee? Joten tuskin tämäkään on se syy.
- julkkisstatus, se etten tunne sitä henkilökohtaisesti, ikinä edes puhunut kyseiselle ihmiselle ja silti aivan totaalisen rakastunut, se voi olla se syy ehk. En pysty pääsemään eroon siitä tunteesta, kuinka ahdistavalta tuntuu se että haluun panna sitä enemmän, niin paljon enemmän, ku oon koskaan halunnu ketää sellasta jonka oikeesti tunnen. Ja siis kaikki ne tunteet, romanttiset, seksuaaliset, kaikki ne tunteet, tuntuu vaan kertakaikkisen vääriltä. Niiku kertakaikkisen vääriltä. En ymmärrä miks mut tässä kohtaa mul on niin jäätävä solmu että en mitenkään pysty edes yrittää aukasta sitä :DDD tuntuu niiku mun sisäl ois jokin ihan lukossa enkä pääse vapautumaan siitä huonouden tunteesta, joka on seurannu mua niin pitkään minne ikinä meenkin.
Mutta oon yrittäny tässä tolkuttaa itelleni että repeat after me sexual attraction is not a choice, romantic attraction is not a choice, ja sitä rataa D: eihän se ole mun vika. Ihan turhaan kannan syyllisyyttä ja häpeää siitä että tunnen todella voimakkaita tunteita tota miestä kohtaan. Mutta en pysty. I can't shake that feeling tho. Ai luoja kelaa jos tää maailma ois sellanen et pystyisin suhtautua tähän asiaan täysin ilman häpeää, imagine jos pystyisin vaa täysin iloisesti celebrate sitä kuka oon, myöntää aina ihan huoletta asiat niinku ne on, ei tarvis häpeillä omaa erilaista tilannettaan, ei tarvis keskusteluissa miettiä että "miten mä sanon tän etten kuulosta ihan vitun tyhmältä idiootilta" , kelaa jos voisin olla täysin vapaa ja olla niinku ne tavalliset ihmiset, ei mitään häpeän raskasta varjoa täs kaikkien tunteiden ympärillä, kelaa jos voisin puhua mun rakastumisista samalla tavalla kun muutkin. Siihen tyyliin että jos joku sanoo vaikka kaverilleen että "omg tapasin ihan vitun ihanan miehen ja oon totaalisen rakastunut siihen" sehän kuulostaa normaalilta right? Ei mitään häpeää pitäs siinä olla tai mitään ahistavaa? Mut sit jos mä voisin sanoa kaverille "omg oon ihan vitun rakastunu tähän julkkikseen" tai jotai ja voisin sanoo sen ilman sitä joka saatanan kerta tulevaa pelkoa, et "mitenhän se reagoi" ja "vähätelläänkö mua taas" ja "mitenköhän noi näkee mut" ja siis ihan vaa niiku vittu kaikki 😔 "joudunko taas kerran puolustaa mun tunteita ja omaa oikeuttani olla oma itteni, joudunko taas olla silleen et sori mä en voi tälle mitään". Honestly edes mä en joka kerta tavallaan huomaa sitä itsekään, kuinka se reaktio tapahtuu mussa. Jos puhun jollekin asiasta, niin mus tapahtuu about aina se pelkoreaktio tai se sellanen, mutta oon niin tottunut siihen että en ees välttämättä tajua. En ees tajua sitä että tää ei oo mikään ideaali tilanne. Oon vaan niin tottunut siihen et tää on mun osa, tämmöstä tää on ollu aina, joudun joka kerta ahistuu ja häpee kun avaan suuni esim kavereille mistään ihastuksiin liittyvistä jutuista. Huoh. Ehkä se ei edes tunnu isolta jutulta koska "no mitä tossa nyt muka on kamalaa" mut kyllä se ainakin mulla henkilökohtaisesti tuntuu raskaalta koska se tuntuu siltä että koko vitun maailma vähättelee sua jatkuvasti, jotenki se vaan tuntuu silt et mul ei kertakaikkiaan oo lupaa olla oma itseni. En vaan pysty olla vapaa. Aina mus on tää sama tunne. "Mun ei pitäis tuntee näin". "Vitun disgusting ja lapsellista". "Hanki oikee kumppani äläkä rakastu mihinkään julkkiksiin". "Miks taaskaan et voinu estää niiden tunteiden heräämistä". Niinku kuinka JUMALATTOMAN raskas olemisen tila on tämmönen jossa joudut kritisoimaan sun jokaista tunnetta, halua, reaktiota, jokaista askelta, joudut koko ajan tuntee syyllisyyttä ja katumusta siitä että tunsit taas jotain. Niinku oikeesti god mercy me 😭 tää alkaa todella käymään raskaaks. Taas kerran.
Pls
Mutta ylläri että tää biisi osuu niin lujaa, saatanasti ja vitusti:
Ihan niinku sillon viime vuonnakin, kun valitettavasti kriiseilin taas näitä samoja asioita ja kaikkea. Voi vittu sen vaan sanon että alan kohta vittu itkemään. Oon niin vitun haavoilla en kestä tätä kipua ja raastavuutta. Erilaisuutta.
