Dysphoria doesn't go away.......
Just aamulla olin sillee im:
1) aceflux
2) dysphoric cis girl
Nyt oon silleen im:
1) aceflux
2) agender
Well both can be true i dont know, although im still trying to go back to female someday when my dysphoria goes away finally
Because it will probably go away because it wasn't always there
OR ACTUALLY
I MIGHT HAVE BEEN feeling dysphoria ALWAYS about pregnancy
Omg i feel like i did by the way
Like about pregnancy but idk
But i still feel like i can be female and have dysphoria, even bad dysphoria
I still feel like it doesn't change who i am. I just hate who i am. But it doesn't change who i am?
Like if i date a man i dont wanna be the one with breasts? I dont wanna be the girlfriend?
Im very dysphoric about my breasts
But i have to be female because its my principle to be who I really am originally and doesn't matter how much it hurts i still feel like i have to surrender to it. En vain osaa ajatella itseäni enää minään muuna näin pitkän elämän jälkeen. Oon 26 ja ollu aina tyttö niin en vain osaa enää olla mikään muu. Even if it kills me though.
I just need to get rid of my dysphoria. About:
- my breasts
- my vulva
- my periods
- pregnancy
And so on. Like okay i remember i had pregnancy dysphoria wayyyyyyyy back. So like. It doesn't mean i have to get pregnant cause its absolutely not for me, not in a million years. Its not for me and im still a girl. Pregnancy isnt for every female.
Motherhood isnt for every female.
But i have to get rid of the dysphoria of being female and being ABLE to get pregnant, cause i have dysphoria of all my internal organs like ovaries, uterus ja mitä niitä nyt onkaan. En voi sietää sitä että mulla on kaikki naisen osat jotka mahdollistaa sen. Olisinpa edes intersukupuolinen. Ei olis ollenkaan niin dysforista. Silloin en olisi F aivan sama mitä passissa lukee mut biologinen totuus olis se et olisin intersukupuolinen ja sehän mua vasta helpottaiski, dysforiaa.
Haluaisin lyödä puukon läpi itsestäni. Mutta kuitenkin. Mun periaate on edelleen se että mun on oltava tyttö ihan sama mitä tapahtuu. Ihan sama kuinka paljon dysforiaa tunnen. Mut haluun vaan eroon siitä dysforiasta että voin taas elää.
Enkä halua olla mikään fake agender, haluun olla sitä mikä mun keho on. En haluu mitään uutta kehoa vaikka en voi sietää vanhaakaan, mutta se olis vielä pahempaa.
Uskon ettei voi olla käynyt mitään virhettä, vaan se on minä joka näkee sen virheenä, koska oon jotenkin sairastunut tms. Kaikki oli vielä varmaankin ihan hyvin vuonna 2019 ja aiemmin mut vuonna 2020 kaikki alkoi mennä pieleen ja mulle alkoi tulla ensimmäisen kerran dysforiaa. En laske raskausdysforiaa koska se ei ollut sukupuolidysforiaa vaan mä vaan aina sillon tiesin ettei se oo mun juttu mut se biologinen todellisuus ei koskaan haitannut mua, ei kai? Mut mä vaan tiesin etten halua koskaan raskaaksi. Joten ei se oo oikein sukupuolidysforiaa. Mut sukupuolidysforia mulla alkoi ihan vuorenvarmasti vuonna 2020, eikö 😩
