Okei silleen ocd:n kanssa PYSTYY elää normaalia elämää silloin jos sen kanssa tekee rauhan. Siis se on aivan sietämätöntä silloin jos sä et oo pystynyt tekee rauhaa sen kanssa mut jos tälleen jotenkin osaat hyväksyy sen ja näin niin silloin sen kanssa kyl voi elää normaalia elämää. Et sillon se on vaa niiku ominaisuus sussa jonka oot hyväksyny. Vähän samalla tavalla kun vaikka just joku autismi. Tai joku tämmönen.
Ja kaikista tärkeintä (tai no en tiiä tärkeintä mutta tärkeää kuiteski) on se että muistaa sen että ei sä et oo hullu vaikka ocd-oireet onki nii vitun omituisia ja kauheita ja siis sillee et siinä helposti jos ei oo tietoo asiasta nii alkaa epäilee itteään kamalaks ihmiseks (just jos on esim pedofilia pakkoajatuksia tai jotaki tämmösii) mut sitten kun ymmärtää että ne on vaa sen sairauden aiheuttamia eikä kerro minusta mitään niin osaa ignoorata ne tavallaan kun tietää ettei ne tarkota mitään. Koska se erohan on kaiketi siinä että haluaako niitä ajatella vai ei. Niiku you bet, en tietenkään haluu ajatella näitä häiritseviä ajatuksia ja oot vaa sillee aaaaaa hyyyiiii en haluu miettii mitään tollastaaaaaa. Niin se reaktio siihen on tää. Sitten jos vaikka oikeesti fantasioi jostakin niin silloin siin on kuiteski sellanen nautinto tai sellanen mukana niin se ei oo sama asia kun ocd obsessiot. Esimerkkinä: mulla jonkun verran just noita pedofilia etc asiaan liittyviä ahdistavia pakkoajatuksia on elämäni aikana ollut, ei nyt ehkä niin paljon ku jollai toisella ocd-potilaalla mutta on niitä kuitenkin ollut ja näin. Niin en oo kyllä eläessäni kokenu sellasta että olisin jotenkin nauttinut mistään sellaisesta asiaan liittyvästä. Niinku en fantasioi lapsista enkä oo kertaakaan elämässäni fantasioinut lol. Se ei oo fantasioimista vaan ahdistavia ajatuksia joita et halua ajatella mutta sulla ei oo siihen sananvaltaa. 😐 Silleen harmi???? Mutta onneksi ne ajatukset ei tarkoita mitään mutta ei niitä kyllä mielellään ajattelisi ollenkaan huoh. Jjoooh. Ja tosiaan niitä nyt voi tulla varmaan melkein mistä vaan että you name it, kai obsessioita voi olla kaikesta. Se ois vaan kiva jos kukaa ei sitten myöskään ajattelis (joku joka ei ocd:stä mitään tiedä) että aa hyi mikä vitun hullu sä oot. No en ole, kyse ei oo siitä että haluaisin ajatella mitään ällöttäviä asioita vaan ne vaan tunkee mun päähän silti. Ja se on hirveetä joskus. Nii jokaisel ihmisel pitäs olla perustieto siit et mikä on ocd ettei kukaan sit leimais myöskään ketään sen takia. Ku se ei kerro meistä mitään se on vaan se sairaus ei mikään mun henkilökohtainen ominaisuus. It's not who i am. It's just my illness. Ja ei, en ole pedofiili koska tosiaan en nauti enkä halua mitään seksuaalista kenenkään lapsen kanssa ja ne ajatukset ällöttää sekä ahistaa mua paljon :D so it's just my illness. Ei mikään mun suuntautuminen. :DDDDD: sit jos vertaa actual fantasioihin niin no esim eunkwang ja näin niin jos olisin sen kaa siitä mä oikeesti nauttisin ja sitä mä oikeasti haluan, se on siis fantasioimista eikä ocd obsessio koska ne obsessiot on tosiaan sellasia että "aaaaaaaa get those thoughts out of my head asap". Mut jos fantasioin vaik eunkwangist niin ei tuu sellast "hyiiii ei äkkiä pois" vaan sitä ihmist mä oikeesti haluun, toki siinäkin on siis mahdollisesti repulsion ja tämmöset ahdistukset mut se on erilaista. Siin on kuiteski siitä huolimatta se nautinto mukana vaikka jostain syystä tunnenkin syyllisyyttä siitä??????? Vaikka ei tarvis. Taas pakkoajatuksis ei oo mitään nautintoa whatsoever pelkkää ahdistusta ja sellasta eww xD.
Mut juu. Ocd on disability ja näin mutta sen kanssa voi elää normaalia elämää silloin jos sen kans pystyy tekee rauhan sillee kunnol. Se pitää hyväksyy, tajuta mist on kyse, ymmärtää että this is not me, et tää on mun sairaus mut mä pystyn elää sen sairauden kaa, jne.