Siis en tajuu elämää kun sehän on oikeestikin niin ettei kukaan voi jättää mitään asioita historiaan. Vaikka kuinka aika menee eteenpäin niin ei ne asiat katoo. Silleen voin olla vaikka kuinka paljon ja vaikka ihan täysin yli villusta mutta silti jos meen tallinnaan ni voit olla varma että se silti käy mun mielessä, vaikka olisin sata prosenttia yli. Sellasia ne muistot on. Varsinkin kun näkee kaikki maisemat. Se vaan jotenkin on niin että sitten kun ne muistot ei koskaan hävii mihinkään ja tapahtuneet asiat ei katoa mihinkään niit ei voi vaan taikoo pois. Niin se on ihan selvä asia että muistan sen ihmisen kuitenki aina.
Tai siis.
Äh.
MIKS.