- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 4,446
- Reaktioarvo
- 3,134
En tiedä onko tää semmonen ohimenevä vaihe ja valitin jo viime viikolla tästä tänne varasijaan. Mutta siis rakkaus, seksi ja romantiikka tuntuu musta hyvin ällöttäviltä asioilta ja nää fiilikset ovat vain voimistuneet kun viime viikolla juttelin tinder matchini kanssa. Olen kyllä vähän huolissani, sillä kuukausi sitten vielä kaikki läheisyys ja rakkaus tuntui suorastaan unelmalta. Mutta nyt oikeesti haluan välttää ne kaikin keinoin. En oo oikeesti tuntenut näin koskaan.
Kun ajattelen sanaa ”parisuhde”, minulle tulee vain mieleen velvollisuus, joka on pakko hoitaa, ettei toinen vain lakkaa rakastamasta. Musta tuntuu oikeesti pahalta se kun ollaan liian lähellä, en tiedä tulisinko ollenkaan sietämään sitä tunnetta, kun on iho ihoo vasten ja toisen hengitys tuntuu iholla, kun en voi sietää edes sitä kun omat raajat osuu toisiinsa. Lapsia kyllä haluan, en tosin tiedä, tuntuuko seksi musta niin vastenmieliseltä asialta, etten ehkä halua lisääntyä luonnollisesti, vaikka toki pidän sitäkin vaihtoehtona. Adoptio on niin monimutkainen prosessi että siihen en ala. Vaihtoehtoja ovat siis luonnollinen ja lääketieteellinen lisääntyminen. Kumppanuusvanhemmuus?
Myös mua on alkanut ällöttää kaikki semmoset ”oot niin kaunis”-kehut koska en tiiä, ällöttää semmonen ulkonäkökeskeisyys ja se tuntuu musta vähän pinnalliselta. Vaikka hyväähän se toinen osapuoli varmasti tarkottaa mutta musta tuntuu, ettei ulkonäkökommenteilla oo niin paljon painoarvoa. Mulle tulee hyvä fiilis siitä vaikka jos joku kommentoi esim. hiusväriäni koska se ei kerro pelkästään ulkonäöstä. Se kertoo myöskin siitä, että olen onnistunut jossain eli tässä tapauksessa hiusten värjäyksessä. Eli ehkä kaipaan tällä hetkellä enemmän kommentteja taidoistani ja älystä, koska niillä on enemmän painoarvoa, koska ne vie mua elämässä eteenpäin enemmän ku ulkoinen esteettisyys.
Kun ajattelen sanaa ”parisuhde”, minulle tulee vain mieleen velvollisuus, joka on pakko hoitaa, ettei toinen vain lakkaa rakastamasta. Musta tuntuu oikeesti pahalta se kun ollaan liian lähellä, en tiedä tulisinko ollenkaan sietämään sitä tunnetta, kun on iho ihoo vasten ja toisen hengitys tuntuu iholla, kun en voi sietää edes sitä kun omat raajat osuu toisiinsa. Lapsia kyllä haluan, en tosin tiedä, tuntuuko seksi musta niin vastenmieliseltä asialta, etten ehkä halua lisääntyä luonnollisesti, vaikka toki pidän sitäkin vaihtoehtona. Adoptio on niin monimutkainen prosessi että siihen en ala. Vaihtoehtoja ovat siis luonnollinen ja lääketieteellinen lisääntyminen. Kumppanuusvanhemmuus?
Myös mua on alkanut ällöttää kaikki semmoset ”oot niin kaunis”-kehut koska en tiiä, ällöttää semmonen ulkonäkökeskeisyys ja se tuntuu musta vähän pinnalliselta. Vaikka hyväähän se toinen osapuoli varmasti tarkottaa mutta musta tuntuu, ettei ulkonäkökommenteilla oo niin paljon painoarvoa. Mulle tulee hyvä fiilis siitä vaikka jos joku kommentoi esim. hiusväriäni koska se ei kerro pelkästään ulkonäöstä. Se kertoo myöskin siitä, että olen onnistunut jossain eli tässä tapauksessa hiusten värjäyksessä. Eli ehkä kaipaan tällä hetkellä enemmän kommentteja taidoistani ja älystä, koska niillä on enemmän painoarvoa, koska ne vie mua elämässä eteenpäin enemmän ku ulkoinen esteettisyys.