Kuulin tämän ensimmäisen kerran edellisessä työharjoittelupaikassani, kun pidettiin Euroviisu-levyraatia yhden työkaverini kanssa, kun ei ollut yhtään potilaita aamusta. Tämä oli työkaverini ennakkosuosikki ja hän oli niin innoissaan näyttäessäni tämän minulle.
Mulla on ihan kamala ikävä sitä ihmistä ja siksi tulee aina vähän haikea tunnelma tätä biisiä kuunnellessa. En ole koskaan ennen tavannut ketään yhtä avointa, kilttiä ja viisasta. Meillä kohtasi kemiat muutenkin todella hyvin, oltiin sillä "leikkisä vittuilu" -tasolla jo parin päivän sisällä. Hän ei varmaan vuoden kuluttua edes muista minua, koska tapaa työssään niin paljon ihmisiä, mutta minä en koskaan tule unohtamaan häntä.