Miks mun elämä on pilattu
Ja lopullisesti.
Tätä voi ajatella niin monella eri tavalla.
Niin monella eri tavalla etten tiedä mikä niistä on oikea.
Ja seuraavat 50 vuotta en tuu tietämään mikä niistä on oikea. Joten en tuu pääsemään eteenpäin tästä.
Tää menee vaan pahemmaksi ajan myötä, jos se siis on edes mahdollista enää siitä mitä se on alunperinkin ollut.
Lapsuus, nuoruus ja aikuisuus, kaikki yhtä helvettiä.
En viitsi vinkua samasta asiasta kun se ei edes paranna mitään, mutta en tiedä mitä muutakaan teen joten ei sillä väliäkään ole. Oon luovuttanu kokonaan ja enää yritetään pysyä hengissä, ei mitään muuta. Mitään muuta tavoitetta mulla ei ole kuin vain pysyä hengissä. Muuten mun elämällä millään ei ole mitään merkitystä. En yritä saada tätä pois enkä mitään. Ainoa mikä on vain sellainen mitä yritän on se että pysyn olemassa (tai ehkä kuolemankin jälkeen on olemassa, mutta tarkoitan siis sitä että pysyn elossa kuitenkin), millään muulla ei ole väliä. No, eipä ole mitään paineita kun mitään ei tarvitse tehdä eikä yrittääkään, eikä voi pettyä kun ei mitään odotakaan tai tarvitse.
Toisaalta, kuten ehkä olen joskus sanonutkin, mulla automaattisesti alkaa menemään silleen että teen jotain asioita ja keskityn niihin ja
Hetkinen täähän on taas ihan helppoo
Jos vaan teen silleen kun se tuntuu oikeelta
Koska se tuntuu niin olkoon sit niin. Nää nyt muuttuu aina ajan kanssa jatkuvasti mutta olkoon niin :D kai niiden on tarkotus sitten muuttuakin